"En kyllästy auttamiseen koskaan” : sosiaalityön motiivit ja niiden suhde työhyvinvointiin ammattilehdessä julkaistuissa haastatteluteksteissä

Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä motivoi sosiaalityöntekijöitä hakeutumaan sosiaalityön tehtäviin, jaksamaan päivittäisessä työssään sekä jatkamaan alalla. Lisäksi tavoitteena on selvittää, millaiset asiat edistävät sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia ja millainen suhde niillä on motiiveihin. Tutkimusaineistona käytetään sosiaalialan ammattilehdessä julkaistuja sosiaalityöntekijöiden haastatteluita. Tutkimukseen valittujen haastatteluiden aiheena on sosiaalityöntekijöiden työura ja työhyvinvointi. Teoreettisesti tutkimus pohjautuu kolmeen motivaatioteoriaan, joita ovat työmotivaation prosessimalli, ura-ankkuriteoria sekä julkisen sektorin motivaation teoria. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään diskursiivista sisällönanalyysia. Tulosten mukaan sosiaalityön alalle hakeutumiseen ja siihen sitoutumiseen motivoivat ihmisten auttaminen, ymmärtäminen, hyvän elämän edistäminen, omat aikaisemmat kokemukset sekä joissain tapauksissa alalle ajautuminen työelämän imussa. Päivittäisessä työssä jaksamiseen sosiaalityöntekijöitä motivoivat yhteiskunta, asiakas, oma toimintakenttä, työympäristö, työtaitojen kehittäminen, sosiaalityön kehittäminen, perhesyyt sekä henkilökohtainen kehittyminen. Työhyvinvointia sosiaalityössä edistävät hyvä johtajuus, positiivinen asiakaspalaute, alalle koettu kutsumus sekä vapaa-ajan harrastukset työn vastapainona. Tulosten mukaan sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia edistävillä tekijöillä on yhteyksiä sekä niihin motiiveihin, jotka saavat hakeutumaan sosiaalityön tehtäviin että niihin motiiveihin, joita koetaan päivittäisessä työssä. Vapaa-ajan harrastuksia on kuitenkin hankala yhdistää sosiaalityön motiiveihin, koska ne liittyvät työstä irroittautumiseen ja aineistosta löytyvät motiivit taas ovat hyvin työsidonnaisia. Tutkimuksen tuloksista voidaan tehdä johtopäätös, että sosiaalityön motiiveissa korostuvat ihmisläheiset arvot. Lisäksi, koska työn motiiveja kuvataan paljon työn hasteellisuuden ja kehittämistarpeiden kautta, sosiaalityö näyttää haastavan tekijöitään visioimaan paremmasta tulevaisuudesta. Toisena johtopäätöksenä voidaan todeta, että motivaatiolla näyttää olevan merkitystä sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnille. Silti yksilön motivaatio ei yksin riitä työhyvinvoinnin perustaksi, vaan myös ulkoista tukea tarvitaan sekä johdolta, palveluiden käyttäjiltä yhteiskunnassa että omista vapaa-ajan harrastuksista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin edistämisessä yksilötasolla ja sosiaalityön yhteisö- tai organisaatiotasoilla työhyvinvointia parantavan toiminnan suunnittelussa. Avainsanat: motivaatio, työhyvinvointi, sosiaality